EventsBook

Kuvakukon uutuudet 16. helmikuuta alkaen

OsoiteVuorikatu 27
KaupunkiKuopio
kohteeseenKino Kuvakukko
MaakuntaPohjois-Savo (15)
Alkaen16/02/2018
22/02/2018
Tunnit13:00
LuokkaEvents





SUOJELIJAT 16.-21.2.: Pe-la 17, su 15.30, ti 13, ke 19.30 24.2.-7.3.: Esitysajat tarkentuvat myöhemmin 1915. Paridierien tilan elämä on muuttunut dramaattisesti miesten lähdettyä sotimaan. Hortense Sandrail ja tytär Solange tekevät töitä aamusta iltaan selvitäkseen, mutta sadonkorjuun aikaan työmäärä tulee ylivoimaiseksi. Hortense Sandrail päättää palkata apulaisen. Suojelijat on Jumalista ja ihmisistä -elokuvan ohjanneen Xavier Beauvois'n uusi elokuva. Les gardiennes • Sveitsi-Ranska 2017 • 138 min • ikäraja ei vielä tiedossa Ohjaus: Xavier Beauvois Pääosissa: Nathalie Baye, Laura Smet, Iris Bry ____________________________________________ 19.2. klo 18: Terrence Malick: ONNELLISTEN AIKA Days of Heaven / Himmelska dagar, Yhdysvallat 1978 • Richard Gere, Brooke Adams, Sam Shepard, Linda Manz • kuvaus Néstor Almendros • musiikki Ennio Morricone • suom.
tekstit/svensk text • K16 • 95 min Onnellisten aika on 1970-luvun ehkä merkittävimmän debyytin, Terrence Malickin Julman maan (Badlands, 1973), sisarteos ja rinnakkaismuunnelma, johon Malickin ohjaajanura näyttää jostakin käsittämättömästä syystä pysähtyneen. Ehkä hän on palannut filosofian opettajaksi. Onnellisten aika alkaa vuonna 1916 Chicagossa, mutta sijoittuu pääosin maaseudulle, Teksasin pannunvarren (Texas Pandhandle) vehnävainioille. Elokuvan päätepisteessä häämöttävät toisenlaiset vainiot, ensimmäisen maailmansodan taistelutantereet. Malick suosii epäkypsää kertoja-todistajaa tapahtumien jäsentäjänä. Julman maan 15-vuotiasta romanttista hupsua Hollya (Sissy Spacek) vastaa nyt 12–14 -vuotias Linda, jonka hengästynyt kaupunkilaisslangi suo tarinalle etäisyyttä ja runollisia ulottuvuuksia.
Linda kommentoi pikkusiskon roolissaan Bill-veljensä ja tämän tyttöystävän Abbyn edesottamuksia lapsenomaisen vilpittömästi, koruttoman ironisesti ja omaehtoisen humoristisesti. Heidän lisäkseen kertomuksen päähenkilöihin kuuluu rikas ja yksinäinen, kuolemantautia sairastava maatilan omistaja (Sam Shepard). Billin ja Abbyn ja farmarin kolmiodraamaa lähestytään raamatullisen jylhästi: heinäsirkkojen vitsaus ja preeriapalo huipentavat yksilöiden kohtalot apokalyptisiin mittoihin. Malick otti Lindan roolin hahmotuksessaan mallia Henry Jamesin romaanista Mitä Maisie tiesi (1897), jossa kirjailija ”tunkeutui nuoren tietämättömän tytön tajuntaan ja tarkasteli tapahtumia tästä vähitellen avartuvasta näkökulmasta käsin” (Paavo Lehtonen 1974).
Raamatun ja Jamesin ohella Onnellisten ajan kirjallisiksi rinnastuskohteiksi on tarjottu Mark Twainia ja ”Huckleberry Finnin seikkailuja”, Theorore Dreiseria, Edgar Allan Poeta, Hamlin Garlandia, Thomas Hardya ja ring Lardneria. Malick ja kuvaaja Almendros saivat virikkeitä myös monilta maalareilta, etenkin Jan Vermeeriltä ja Edvard Hopperilta. Kuvauksen suoritettiin luonnon valossa, usein auringonlaskun ”maagisella hetkellä”. Vermeerin tekniikan mukaisesti henkilöitä kuvattiin ikkunan äärellä, sisään lankeavien auringonsäteiden valossa. Haskell Wexlerin osuuksiin kuuluivat mm. lumikohtaukset ja Billin kuoleman jälkeiset kohtaukset. Lisäksi mykkäfilmi, etenkin vuosilta 1916–17, Onnellisten ajan hetkiltä, inspiroi Malickia ja Almendrosia: Griffith tietysti, ilmeisesti Murnau ja City Girl, varmasti Chaplin, jonka Siirtolaisesta näytetään otteita, kuten Vapaudenpatsaan ilmaantuminen Amerikkaan saapuvien poloisten silmille.
Krediittijaksossa osoitetaan aikakauden still-kuvaajien, Lewis Hinen ja kumppanien, merkitys. Kanadassa (Albertassa) filmattu Onnellisten aika kertoo yksinkertaisen, suoraviivaisen, ajattoman tarinan (jälki)teollisen vallankumouksen tulosta, johdattelee sen myytin ulottuvuuksiin. Se on viileän eleginen faabeli (lukuisine eläinrinnastuksineen), veijarikäänteitä sisältävä työläissaaga, siirtotyöläisodysseia. Sadun ilmapiiri muistuttaa Charles Laughtonin Räsynukesta: jokiassosiaatiot, poeettinen matka alas virtaa, hylätty sampanjalasi vajoaa puron pohjalle ja kalat uivat ympärillä, haurauden kuva ennakoi Billin kuolemaa. Pelkistetty dramatrgia ja niukka dialogi tuovat mieleen mykkäelokuvan; rikas ääninauha sisältää merkitseviä ”hiljaisuuksia” ja Morriconen haikean suggestiivisen, nostalgisen taustamusiikin.
Tuhlailevan koristeellista visuaalisuutta luodaan lähes keskeytymättömällä liikkuvalla / liukuvalla kameralla. Henkilöt nähdään luonnon ja kohtalon armoilla. Loppu on avoin, vaimennettu epilogi, hieman kuin Robert Altmanin työssä Varkaita kuten me. LÄHTEITÄ: Richard Combs, ”The Eyes of Texas: Terrence Malick’s ‘Days of Heaven’”, Sight and Sound 48:2 / Spring 1979, 110–1; Tom Milne: “Days of Heaven”, Monthly Film Bulletin 46:544 / May 1979, 93–4; Vlada Petric: “Days of Heaven”, Film Quarterly XXXII:2 / Winter 1978–1979, 37–45; Brooks Riley: “Nestor Almendros interviewed”, Film Comment 14:5 / September-October 1978, 28–31. – Matti Salo (1991) ____________________________________________ 26.2. klo 18: Jerzy Kawalerowic: NUNNA JA PAHOLAISET Matka Joanna od aniolów / Nunnan och djävlarna, Puola 1961 • Lucyna Winnicka, Mieczyslaw Voit, Anna Ciepielewska • käsikirjoitus Tadeusz Konwicki • Jaroslaw Iwaszkiewiczin novellista • suom. tekstit/svensk text • K16 • 110 min Selluloosan (1954) realismin, Sodan todellisen lopun (1957) formalismin ja Yöjunan (1959) trillerimuodon jälkeen Jerzy Kawalerowicz löysi Nunnassa ja paholaisissa vielä yhden uuden tyylin, teeman ja miljöön: historiallisen riivaustarinan, joka ei ole vailla nykyaikaisia tai jopa surrealistisia ulottuvuuksia. Kawalerowiczin yhteistyö Puolan hienostuneimpiin kuuluvan elokuvakirjoittajan, Tadeusz Konwickin, kanssa tuotti vankan ja kurinalaisen rakenteen sekä tasoja, jotka tunkevat historiallisesta miljööstä nykyisyyteen. Elokuva perustuu Jaroslaw Iwaszkiewiczin romaaniin, joka puolestaan on ottanut mallia ranskalaisen Loudounin nunnaluostarissa 1630-luvulla sattuneista tapauksista: nunnien todettiin olevan paholaisen riivaamia, turhien manausyritysten jälkeen pappi nimeltä Urbain Grandier todettiin syylliseksi noituuteen ja poltettiin roviolla. Tapaus herätti suurta huomiota, kuulustelut kestivät neljä vuotta ja prosessin kuluessa muuan asiaa tutkivista papeista, Surin, joutui paholaisten valtaan. Samoihin aikoihin kun Kawaleriwiczin elokuva valmistui, englantilainen John Whiting kirjoitti näytelmän The Devils, jonka pohjana hän käytti lähinnä Aldous Huxleyn 1930-luvun esseetä ”The Devils of Loudun” ja joka keskittyi tarkastelemaan Grandierin ja nunnaluostarin abbedissan suhdetta. Kawalerowiczin elokuvan alussa Grandier (Garniec) on jo kuollut, päähenkilöksi nousee Surin (Suryn) ja keskeiseksi teemaksi hänen taistelunsa abbedissa Joannan sielusta. Elokuvan avainjaksoihin kuuluu Surynin vierailu paikallisen rabbin luona. Koska molempia henkilöitä esittää sama näyttelijä (Mieczysław Voit), kohtaus herättää tulkinnan, että rabbi on oikeastaan vain äiti Joannan vaikutuksen Surynissa esiin laukaiseman epäilyksen ruumiillistuma, hänen toinen minänsä, joka uskaltaa muotoilla epäilyn, onko Joanna sittenkään paholaisen riivaama: ehkä hän on vain seonnut ahdasmielisen yhteisön pyhimysmäisten vaatimusten ja inhimillisen luontonsa ristiriidasta. Tätä Suryn ja hänen kirkkonsa eivät voi hyväksyä, ja niinpä ”paholaiset” siirtyvät häneen. Kurinalainen visuaalinen tyyli on aina kuulunut Kawalerowczin tunnusmerkkeihin. Nunna ja paholaiset kantaa pitkälle plastisilla arvoillaan: Jerzy Wojcikin kameran loihtimat, vahvoja kontrasteja käyttävät kuvat valkopukuisista nunnista ja mustakaapuisista papeista vasten luostarin karuja seiniä ja laakeata maisemaa luovat uhkaavan, lähes metafyysisen tunnelman. Kawalerowiczin ohjaus on viipyilevää, tunnelmia ja ajatuksia luovaa. Erilaisten näkemysten vastakkainasettelu tapahtuu nimenomaan kuvien tasolla. – Markku Tuulen (Maisema taistelun jälkeen, 1981), Henry G. Gröndahlin (1962) ja muiden lähteiden mukaan ____________________________________________ KUVAKUKON ESITYSAIKATAULU Perjantai 16.2. Klo 17: Suojelijat (ensi-ilta) Klo 19.30: Call Me By Your Name Lauantai 17.2. Klo 13: Fantastinen nainen Klo 15: Happy End Klo 17: Suojelijat Klo 19.30: Call Me By Your Name Sunnuntai 18.2. Klo 13: Call Me By Your Name Klo 15.30: Suojelijat Klo 18: Fantastinen nainen Klo 20: Happy End Maanantai 19.2. Klo 13: Fantastinen nainen Klo 15: Call Me By Your Name Klo 18: Arkiston sarjassa: Onnellisten aika (ohj. Terrence Malick, 1978) Klo 19.45: The Florida Project Tiistai 20.2. Klo 13: Suojelijat Klo 15.30: Happy End Klo 17.30: Fantastinen nainen Klo 19.30: Call Me By Your Name Keskiviikko 21.2. Klo 13: C'est la vie – häät ranskalaiseen tapaan Klo 15.30: The Florida Project Klo 17.30: Happy End Klo 19.30: Suojelijat Torstai 22.2. Klo 17.30 ja klo 20: Hyvät Kuvat-elokuvakerhossa: Close-Knit

Home Page - Privacy Sitemap Copyright © 2018 EventsBook.net



P1-M